Reissulaskuri


Reissulaskuri

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Dasvidanja Pietari!

Viittä vaille kandi! Tutkintotodistusta odotellessa!
Vaihtolukukausi ohi! Ja ennen kaikkea, koko kauppatieteiden kandidaatin tutkinto paketissa! 4 kuukautta Pietarissa oli paljon sitä, mitä olin odottanutkin, mutta myös paljon muuta. Jotkin asiat venäläisessä kulttuurissa ja Venäjällä elämisessä olivat juuri niin, kuin osittain venäjänkielisessä koulussa ja aiemmilla Venäjän reissuillani olin oppinut, kuten:

1. Venäjällä asioiden hoitoon tarvitaan pinnaa. On ok juoksuttaa ihmisiä ympäri Pietarin aluetta hoitamassa yksinkertaisiakin asioita, eikä asiakaspalvelijoilla tai virkailijoilla ole mitään velvollisuutta, saati sitten intoa olla ystävällisiä tai avuliaita. Kaikki alkaen opiskelijakortista ja asuntolan vuokran maksusta on hankalaa. Opiskelin yhdellä kampuksella, hain opiskelijakortin ja kulkuluvan toiselta kampukselta, aktivoin kulkuluvan koulun rakennuksiin kolmannella kampuksella ja asuntolaan neljännellä kampuksella. Tältä neljänneltä kampukselta hain laskun vuokranmaksua varten, minkä jälkeen matkustin viidennelle kampukselle maksamaan vuokrani (Käteisellä!) ja esitin kuitin maksusta kuudennella kampuksella, jolla myös asuin.

2. Useimmiten asiat kuitenkin hoituvat. Jos ei muuten, niin hieman luovuutta ja suhteita käyttäen. Esim. vierailtiin perheeni kanssa asuntolassa. Siellä ilmeisesti oli sääntö, että vain 3 vierasta kerrallaan. Ei auttanut perustelut, että he ovat perhettäni, emmekä tietenkään aio pitää bileitä. Neljännen vieraani olisi jäätävä aulaan odottamaan. Kunnes keksin sanoa, että olemme asuntolassa vain hetken. Lyhytaikainen sääntöjen rikkominen oli siis ok! Myös tenttijärjestelyiden kanssa tuli käytettyä luovuutta, ja koulun vaihtarikoordinaattori sanoikin epäsuoran suoraan, että kunhan paperilla kaikki näyttää hyvältä, sääntöjä voi venyttää aivan rauhassa!


Oli myös asioita, jotka tulivat täysin uutena:

3. Kuten ylempänä mainitsin, lähtökohtaisesti kaikki virkailijat ovat töykeitä. Metron porttivahdit, liukuporrasvahdit (oikeasti, jokaisella metroasemalla jokaisten liukuportaiden juurella on tyyppi vahtimassa, ettei kukaan sekoile tai kaadu portaissa!), asuntolan, koulun ja muiden rakennusten vahtimestarit (hyvin monissa rakennuksissa on vahtimestareita!), bussien konduktöörit ja muut virkailijat kokevat oikeudekseen tiuskia ja huutaa kurkku suorana mitä pienimmistä asioista tai jopa ilman syytä!

4. Pohjimmiltaan suurin osa venäläisistä on kuitenkin todella sydämellisiä ja vieraanvaraisia. He harvoin ovat helposti lähestyttävän oloisia, mutta lähipiirilleen ja ystävilleen he ovat todella mukavia! Venäläiset eivät myöskään koskaan anna ymmärtää, että ulkomaalaisen keskustelukumppanin venäjän kielen taito olisi puutteellista. He kehuvat aina venäjäntaitoasi hyväksi ja yrittävät parhaansa mukaan ymmärtää, mitä yrität sanoa – vaikka kielitaitosi olisi kaukana sujuvasta!

5. Venäläinen, ja erityisesti georgialainen ruoka on hyvää! Pietarista löytyy valtava määrä hyviä ravintoloita, ja ruoka on usein erinomaista!


Kulttuurierot näkyivät jokapäiväisessä elämässä. Suomalaisena oli huvittavaa, kuinka venäläiset miehet avaavat aina oven naisille. Poikkeuksetta, ja myös silloin kuin se vaati erityistä vaivannäköä. Kävelin kerran kohti koulun ulko-ovea, ja toisesta suunnasta tuli porukka opiskelijoita. Yksi miespuolisista avasi oven muulle porukalle, minkä jälkeen hän jäi odottamaan mua. Olin vielä usean metrin päässä, mutta hän odotti että pääsen ovesta, minkä jälkeen hän juoksi kaverinsa kiinni. Toinen havainto oli, että jos suomalaiselle täysin loogisesti avaa oven muille tullessaan ensin ovelle, venäläinen mies ei kertakaikkiaan suostu kulkemaan ovesta, ennen kuin olet itse mennyt. Olisi epäkohteliasta! :D

Kohteliaan miehen tehtäviin kuuluu myös auttaa naisia painavien kantamusten kanssa. Riitti, että kulki pienen carry on -matkalaukun kanssa, niin vähän väliä tuli joku kysymään, tarvitsenko apua esim. portaissa. Vaikka portaissa olisi ollut vain muutama askelma. Ja tämä tapahtui joka kerta!

Bisneselämässäkin moniin asioihin suhtaudutaan eri tavalla. Pomolle ei uskalleta kertoa kuin hyvät uutiset, on täysin ok ignoorata typerät tai epäkäytännölliset lait ja byrokratia, eettisyydellä tai ympäristöystävällisyydellä ei juuri ole painoarvoa firmoille eikä myöskään kuluttajille, ja länsimaalaisesta näkökulmasta hullunkurisia asioita pidetään sosiaalisina ongelmina, joilla on vaikutusta bisnesmaailmassa (yksinhuoltajuus, homous tai "tieteelliset faktat", joiden mukaan naiset harvemmin pärjäävät matemaattisissa tehtävissä tai IT-alalla). Toisaalta työntekoa, tasa-arvoisuutta ja työsuhdetta arvostetaan paljon, ja vakituinen työpaikka onkin ainakin periaattessa vähintäänkin yhtä turvattu ja vakaa kuin Suomessa.


Paljon tuli nähtyä ja koettua, ja uusia kavereita on ympäri maailmaa. Alla muutamia parhaita hetkiä:


Venäjällä on paljon hienoja palatseja ja puistoja, kuten Pietarhovin kesäpalatsi kymmenine upeine suihkulähteineen!
Jusupovin palatsin pieni yksityisteatteri


Onnistuimme myös löytämään hylätyn palatsin pietarilaisen paikallisoppaamme Vadimin kanssa. Ylläolevassa kuvassa kanssani singaporelainen Ling, Vadim sekä tanskalainen Albert. Alla pari kuvaa palatsista, josta ei valitettavasti tullut napattua hyvää kuvaa ulkopuolelta.



Pietarin parhaita nähtävyyksiä oli kuitenkin upea yömaisema! Kaikki rakennukset keskustassa ja jokien varsilla sekä sillat Nevan yli on valaistu, ja kaupungilla voisi kävellä tuntikausia ihaillen öistä Pietaria!
Hieno kokemus oli myös KHL:n finaalipeli, jossa Pietarin SKA voitti!
Ehdin onneksi myös piipahtaa Suomessa hyvän ystäväni häissä! Kuvassa morsianta lukuunottamatta koko opiskelijaporukkamme Tulevaisuuden johtajat!

Kesä Suomessa oli hyvä aloittaa Turussa Aurajoen rannalla, parhaan ystäväni Marian luona kyläillessä!

 Nyt on aika mökkeillä! Suunnitelmissa on viettää koko juhannusviikko mökillä nauttien hiljaisuudesta, ratsastaen (ensimmäistä kertaa 5 kuukauteen ratsastamaan!!!) ja aussivalmisteluita tehden. 25 päivää lähtöön!



Kesässä parasta on spontaanisuus! Sain päähänpiston nukkua viime yön ulkona, eikä varmasti jää viimeiseksi kerraksi!

Päiväsaikaankin terassin toimistosta on hyvät maisemat!

maanantai 5. kesäkuuta 2017

40 päivän tehourakka

38 päivää lähtöön ja kiirettä pitää! Reissua edeltävät kuukaudet ovat menneet paniikinomaisesti erilaisia muistilistoja kirjoitellen. Asuminen Pietarissa ei juuri ole helpottanut asiaa, kun kaikki valmistelut pitää kuitenkin tehdä Suomessa, ja Suomessa on myös kaikki tarvittavat dokumentit ja tarvikkeet kyseisten valmisteluiden hoitoon. 40 päivän tehourakka alkoi toissapäivänä, kun palasin Pietarista takaisin Helsinkiin – onneksi hieman aiemmin kuin alkuperäinen suunnitelma palata 2 viikkoa ennen lähtöä Ausseihin!

Tärkeimpien eli voimassa olevan passin, viisumin ja vakuutusten lisäksi muistilistalla on kissankokoisilla kirjaimilla:

  1. Etsi työpaikka! Farmiduuni edelleen hakusessa, kun työnantajat eivät uskalla luvata duunia monen kuukauden päähän ja lisäksi kiire on vähän syönyt työnhakuun käytettävää aikaa.
  2. Osta vaelluskengät. Ei mitään hajua millaiset tai mistä, mutta jotkin tallauskengät varvastossujen lisäksi pitää löytyä rinkasta. Suunnitelmissa olisi Uuden-Seelannin 4 päivän Milford Track -vaelluksen lisäksi tehdä erilaisia päiväpatikointeja niin Ausseissa kuin Uudessa-Seelannissa. Luonto on ehdottomasti molempien maiden paras anti! Samaan kategoriaan hankintalistalla kuuluvat myös uudet lenkkarit, joilla pääsee lenkkeilemään Cairnsin rannoille ja ihmettelemään auringonnousua meren yllä. Ai miten niin olen aina vihannut aamuherätyksiä? 
    Milford track, Uusi-Seelanti
  3. Pohdi, mitä kuvausvälineitä mukaan kannattaa ottaa, ja hanki ne! Tältä reissulta jää käteen muutakin kuin huonolaatuisia kännykkäkuvia!
  4. Osta aurinkorasva Suomesta! Ainakaan vaihtovuonna 2011-2012 kukaan ei ollut Ausseissa kuullutkaan 50+ kertoimen aurinkorasvasta! Sitä lähtee siis paljon mukaan jo Suomesta, ja Petra lupasi tuoda täydennystä joulukuussa - sopivasti keskikesän kynnyksellä!
  5. Hanki kansainvälinen ajokortti. Pitää kyetä todistamaan, että ainakin suomalaisten viranomaisten mukaan osaan ajaa, jos sekoilen vääränpuoleisen liikenteen keskellä. Vaihtovuoden alun erikoisimpia hetkiä olivat mm. liikenneympyrässä ajaminen eri suuntaan kuin Suomessa sekä risteyksissä oikean kaistan löytäminen. Ja silloin olin vain kyydissä! Nyt on tiedossa +10 000 km ajamista aussiteillä!
  6. Muista avata pankkitili etukäteen. Sen voi kätevästi tehdä netissä, ja ilmeisesti vielä ilmaiseksi!
  7. Koepakkaa rinkka muutamaan kertaan. Rinkan käytöstä tulee jännää, olen nimittäin aina ollut vannoutunut matkalaukun käyttäjä! Nyt on kuitenkin upouusi rinkka ostettuna tätä matkaa varten, ja siihen tulen mahduttamaan koko omaisuuteni seuraavien vuoden tai parin ajaksi! 
    Söpö uusi rinkkani! <3
  8. Muista pyytää työnantajilta englanninkieliset työtodistukset, koululta englanninkielinen opintotodistus, sekä hommata kaikki muut työnhakua tai muuta elämää helpottavat lippulappuset!
  9. Selvitä opintolaina-asiat, opiskelijakortin lukuvuositarra ja muut budjettimatkaajan kullanarvoiset edut
  10. Pakkaa mukaan paljon tuliaissuklaata aussiperheelleni, joka aikoo matkustaa 1000 km Mackaysta Cairnsiin, jotta pääsevät mua vastaan lentokentälle!
  11. Valitse sukelluskurssi – elämän suuret päätökset!
  12. Muista nähdä kaikkia ihania ihmisiä Suomessa ennen reissuun lähtöä! Lisäksi pitää muistaa käydä antamassa Tintille läksiäispusu turvalle <3 
    Stella Brillante eli Tintti, elämäni hevonen! <3
Ensi viikolla luvassa hieman tarinointia Pietarin vaihdosta, ja tästä eteenpäin useammin myös Aussipäivityksiä. 5,5 viikkoa lähtöön!

Ps. Rinkka pääsi eilen ensimmäistä kertaa koekäyttöön matkalla Turkuun parhaan ystäväni Marian luokse!

Erittäin tyytyväinen rinkanomistaja!