Sisäinen kalenteri ja muita kummajaisuuksia

Australiassa päivät lyhenevät, aamut ovat kirpeitä ja iltaisin käperrytään viltin ja lämpimän juoman kanssa sohvalle. Talvi tulee, joulu lähestyy. Ei kun...

Olen aina kuvitellut, että joulutunnelma tulee lumesta, pipareiden tuoksusta ja joululauluista. Viime aikoina olen pohdiskellut tätä aihetta kovasti, ja huomannut, että minulle talven tulo merkitsee joulun odotuksen alkua. Kun töistä lähtiessä on pimeää, Hahndorfin jouluvalot (eli siis ympäri vuoden pidettävät koristevalot) loistavat kauniisti, kirpeä ulkoilma iskee kasvoille ja kotona syödään talviruokia, joulufiiliskin hiipii huomaamatta mieleen. Olenkin yllättänyt itseni laulamasta joululauluja jo useamman kerran. Siis kesäkuussa.

Aussit tietenkin pitävät minua täysin pöhkönä, ja sitä varmasti olenkin tavallaan. Seison kuitenkin sanojeni takana kun väitän, että joulurauha on paljon helpompi saavuttaa talven pimeydessä ja hiljaisuudessa, kuin kesän vilskeessä ja kaikkien sukulaisten, kavereiden ja kummin kaimojen käydessä kylässä harva se päivä. Sama filosofia päti syyskuussa pääsiäisfiiliksen kanssa, joulukuussa juhannuksen suhteen ja vapusta puhumattakaan. Aina ei ole helppoa asua pää alaspäin maailman toisella puolella.

Blogi on elänyt hiljaiseloa viime kuukaudet, osittain valtavan kiireen, osittain valtavan laiskuuden takia. Viime kuukausiin on mahtunut paljon kaikenlaista, aussijoulusta (jep, silloin 6 kk sitten) Uuden-Seelannin reissuun ja benjihypystä tylsään kotielämään. Nykyinen osoite on Hahndorfissa, Adelaide Hillseillä poikaystäväni Sebastianin luona ja elämään mahtuu nykyisin niin töitä, paljon heppoja (tietysti ;)) sekä seikkaillua ympäri lähiseutuja. Yritän seuraavien viikkojen aikana päivittää tänne parhaat palat kaikesta, mitä viime kuukausien aikana on ehtinyt tapahtua, ja lupaan linkkailla postauksia tunnollisesti myös Facebookiin :)

Terkkuja jouluhöperöltä Suomen helteiden keskelle!

Maailmankuulu Barossa Valley

Maailmaa matkatessa elämän prioriteetit selkenee. Onni on hyvää seuraa, maukasta ruokaa, erinomaista viiniä ja kauniit maisemat – ja tälle ajatukselle perustui meidän viikonloppu Barossa Valleyn viinialueella.

Prioriteetit kunnossa!

Ennen viinien maistelua Seb päätti heittää mut ulos lentokoneesta, 5 km korkeudesta! Onneksi meillä on samanlainen käsitys siitä, mikä on hauska joululahja, tää meinaan oli ihan mieletöntä! Koskahan uusiks?

5 km korkeudesta on huikeat maisemat!

Sebin pettymykseks en edes kiljunu yhtään! Olin liian keskittynyt nauramaan :D

Hengissä selvittiin!

Adrenaliinishotin jälkeen, klo 11:30, oli aika lähteä maistelemaan viinejä! Barossan paras puoli on, että siellä on niin paljon viinitiloja, että kellarinovi tulee vastaan parissa minuutissa, lähti sitten mihin suuntaan tahansa!

Lounas Seppeltsfieldin viinitilalla. "Feed me with dessert" menu, jossa herkullisia annoksia vaan tuotiin pöytään yksi toisensa jälkeen!

Barossa Valleysta löytyy eräitä maailman vanhimmista viiniköynnöksistä. Vielä paljon vanhempia kuin tuo kuvassa oleva!

Myös sää hemmotteli, Barossassa oli mukavat 41 astetta lämmintä!

Barossa Valleyn reissun lisäksi pariin viikkoon Hahndorfissa mahtui myös paljon muuta, pääasiassa hyvää ruokaa ja hengailua Adelaide Hillseillä Sebin kavereiden kanssa. Itsenäisyyspäivääkin ehdittiin viettää Linnanjuhlien merkeissä. Alla sekalainen seurakunta kuvia parin viikon varrelta.

Seb haki mut Meningiestä farmitöiden päätyttyä, ja kotimatkalla pysähdyttiin Pinkillä Järvellä uudemman kerran. Tällä kertaa järvi oli oikeasti vaaleanpunainen!

Seb opetti mut syömään ostereita – kokattuna BBQ-kastikkeen ja pekonin kera

Hahndorfin joulukuuset, mun ja Sebin koristelemina!

Käytiin myös luistelemassa! Oli ihanaa päästä jäälle pitkästä aikaa, lapsuuden taitoluistelu-urasta on vierähtänyt muutama vuosi! Onnistuin myös saamaan Sebin koukkuun luisteluun!

Koska ihana poikaystävä, niin aamiainen tulee valmiiksi kokattuna, joko terassille tai petiin!

Kahdessa viikossa ehdin myös leipoa pipareita! Muotteja ei tosin ollut, joten tein sitten pyöreitä pipareita :D

Sebillä on 4000 m2 takapihallaan pari lammasta pitämässä ruohon lyhyenä. Hassuja otuksia!

Matkalla Adelaidesta Mackayhyn lensimme sateenkaarirenkaan läpi!

Rantaelämää ja hiekkadyynejä

Kuukaudessa on tapahtunut vaikka mitä, mutta ennen tuoreimpia kuulumisia palataan hetkeksi ajassa taaksepäin, ihanaan marraskuiseen camping-viikonloppuun. Antaa kuvien puhua puolestaan!

Klikkaa kuvia isommiksi!

100 km puhdasta hiekkarantaa, toisella puolella kirkkaansininen eteläinen jäämeri ja toisella puolella hiekkadyynejä silmänkantamattomiin. Ikioma, rauhallinen paikka leireillä, hyvää ruokaa ja erinomaista seuraa – vietimme unohtumaton camping-viikonloppu Coorong National Parkissa!

Ennen camping-reissua ehdimme myös maistella hieman suomalaista ruokaa ja katsella "vanhoja" valokuvia. Taas kerran kaduin sitä, etten ehtinyt/jaksanut siirtää valokuviani ulkoiselta kovalevyltä pilveen ennen Ausseihin lähtöäni. Kaikki parhaat kuvat odottavat siis kiltisti Suomessa paluutani... Kokkailin kuitenkin lihapullia ja perunamuusia, aussitwistillä kengurun jauhelihasta! Kengurunliha on kuin naudanlihaa, hieman voimakkaamman makuista ja vähärasvaisempaa vain! Aamiaiseksi hapankorppuja kinkulla, juustolla ja kurkkusiivuilla (löysin jopa juustohöylän, jolla leikata juuston ja kurkkusiivut!), ruisleipää munavoilla sekä lapsuuden ehdotonta lempparia: omenamehua! Ruoka katosi parempiin suihin nopeammin kuin ehti sanoa suomiruoka, joten ilmeisesti onnistuin kohtalaisesti! Samaisesta syystä en myöskään ehtinyt ottaa kuvia luomuksistani, ensi kerralla sitten.

"Suomi-illan" jälkeisenä aamuna lähdimme siis läheiseen Coorong National Parkiin, kuvankauniiseen luontokohteeseen, joka kannattaa ehdottomasti lisätä must see -listalle, jos tulee käymään South Australiaan. 100 km pituiselta hiekkarannalta löytyy vähän väliä sopivia, rauhallisia leireilypaikkoja hiekkadyynien keskeltä, ja hiljaisuutta ei riko kuin aaltojen kohina ja lintujen laulu. Unelmapaikka viikonloppureissulle! <3

Hiekkarantaa silmänkantamattomiin. Sääkin suosi: 30°C ja aurinko paistoi koko viikonlopun! Oli ihanaa nauttia valtameren aalloista ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen!

Meidän oma pieni camping spot hiekkadyynien keskellä. Bongaa meri kuvasta!

Hiekkadyyneillä oli kovin vihreää edellispäivien sateiden jälkeen.

Matkakumppanini Sebastian ja River dog <3 Jep, Seb tarttui mukaan matkaan Hahndorfista!

River oli alkuun kovin kummissaan vaahtopäisistä aalloista, mutta nopeasti siitä tuli aito Beach Dog, joka jahtasi meidän heittämiä pesusieniä aaltoihin! Siis oikeita, luonnon pesusieniä ;)

Päästiin nauttimaan upeasta auringonlaskusta viinilasit kädessä  ja juustoja maistellen

Muutama viikonloppu Adelaide Hillseillä

Marraskuun viikonloput olivat yllättäen kovin kiireisiä. Päädyin kuukausi sitten tekemään viikonloppuretken Adelaiden lähistöllä sijaitseville Adelaide Hillseille, uskomattoman kauniille kukkuloille täynnä toinen toistaan upeampia viinitiloja ja söpöjä pikkukyliä. Alueen yksi ehdottomista helmistä on Hahndorf, pieni saksalainen kylä mielenkiintoisine pikkuputiikkeineen ja idyllisine ravintoloineen. Suunnitelman mukaisen parin tunnin vierailun sijaan siellä vierähtikin kokonainen päivä! Aamu meni mukavasti kauppoja kierrellen ja ihmisvilinästä nauttien, viime kuukausina kun karvakorvaiset keskustelukumppanini ovat keskittyneet ennemminkin vaatteideni hamuamiseen ja hiusteni nykimiseen, tuuppimista ja kasvojen nuolemista unohtamatta.

Kunnes. Ostin hatun…

Iltapäivän suunnitelmat vaihtuivatkin ex tempore viinitilakierrokseen paikallisen oppaan kanssa. Gotta love Australians! Täällä tutustuu uusiin, mukaviin ihmisiin niin kovin helposti Suomen ”mind your own business” –mentaliteetin jälkeen! Pääsin myös opettelemaan nahkakäsitöiden alkeita, ja tekemään avaimenperän tutulleni, jonka luona majoituin viikonlopun ajan!

The Lane Vineyard

Pike & Joyce

Itse tehty avaimenperä!

Seuraavan päivän vaelluskenkien sisäänajo ja koalabongaus vaihtui roadtripiin South Australian rannikolle, ja paikallinen uusi ystäväni vei minut bongaamaan koaloiden sijaan muutamia South Australian upeimmista rannoista!

Lounasmaisemat

Oma pieni ranta kallioiden keskellä

Tämän viikonlopun jälkeen pari seuraavaakin viikonloppua on tullut vietettyä Adelaide Hillseillä, ja nyt reppureissaajan matka jatkuu takaisin Hillseille kahdeksi viikoksi ennen joulua Queenslandissa! Yksi viikonloppureissu oli kuitenkin aivan omaa luokkaansa, ja ansaitsee oman postauksen. Siitä lisää myöhemmin tällä viikolla!

Seuraavilta viikonlopuilta on vähänlaisesti kuvia, mutta nää söpöt pikkupingut mä löysin kännykästä!

Lehmitytön muistelmat

4 kuukautta hujahti silmänräpäyksessä, ja nyt on aika jatkaa eteenpäin! Farmiduunista kuulee paljon kokemuksia, joiden joukossa on niin hyviä, kuin monesti myös… kasvattavia. Olen ikionnellinen, että sain 3 kk ”pakollisen farmityön” lisäksi kasan uusia kokemuksia, 100 nelijalkaista, isokorvaista pikkuystävää sekä ansaitun hermoloman, jonka jälkeen on hyvä lähteä viilettämään ympäri maata!

4 kuukautta tiivistettynä:

89 työpäivää

267 liian aikaista kellonsoittoa (mua ei saa sängystä ylös klo 5:00 ilman kolmea herätyskelloa!)

26 700 lypsettyä lehmää

312 000 litraa lypsettyä maitoa

10 km korjattua aitaa

20 min – työmatka tilan keskeltä kaukaisimpaan nurkkaan korjaamaan aitaa

1 melkein murtunut sormi (note to self: älä jätä sormia potkaisevan lehmän jalan ja metalliaidan väliin)

6000 eekkeriä = 2428 hehtaaria = 24 280 000 m2 – kotitilan koko

X pulloa South Australialaista viiniä – gotta love living in the wine capital of Australia!

6 viikonloppureissua

1 hevosen selästä tippuminen

304 kuvaa vasikoista

0 päivää ilman kenguruita

Hauskoja muistoja ja kuukausien varrella opittuja asioita:

1. Lehmät ovat persoonia. Tämän opetti eräskin lehmä, joka on joka ikisenä aamuna ensimmäisenä portilla odottamassa, jotta pääsee juosten sisään lypsylle (ja aamiaiselle). Samainen lehmä osaa avata suljetun portin, jonka läpi kuljettuaan ja kulman taakse maitotankin luokse käveltyään se tietää löytävänsä lisää ruokaa. Tämän se tekee joka ikinen aamu.

Siellä se odottaa portin avautumista, paikoillanne, valmiina, hep!

2. Lehmät ovat aivan kauhean uteliaita. Ne ei kerta kaikkiaan voi jättää tulematta luokse ja tutkimatta asiaa, joka niitä milloinkin sattuu kiinnostamaan. Vaikka sekuntia myöhemmin pitääkin sitten sännätä karkuun, koska ihmiset on pelottavia.

3. Lehmät rakastavat leikkiä kukkulan kuningasta. Jos laitumella on hiekkakasa tai pieni kukkula, sen päällä on takuuvarmasti lehmä (tai viisi) seisomassa.

4. Vasikoiden putkiaivoihin mahtuu vain ruoka. Ruoka-aikaan vasikat vaikka kiipeävät toistensa yli, kirjaimellisesti, varmistaakseen etteivät varmasti jää ilman ruokaa. Ja kun oma maito loppuu, alkaa taistelu hitaampien juojien maidosta.

5. Älä hanki liian montaa vasikkaystävää samasta laumasta. Pikkuvasikat ovat täällä 10 vasikan laumoissa, ja kantapään kautta on tullut opittua, että 8 vasikkaystävää samassa aitauksessa on liikaa. Samalla kun rapsutat kahta vasikkaa, kolmas, neljäs ja viides repivät vaatteitasi, kuudes kiskoo kenkiesi remmejä ja yrittää vetää sinut kumoon, ja seitsemäs syö hiuksiasi. Kahdeksas yrittää jyrätä minkä tahansa muista vasikoista pois tieltään, koska ei saa huomiota. True story.

Ohessa myös iso kuvapläjäys kuukausien varrelta:

Päivän ikäistä vauvaa syöttämässä <3

Yksi parhaista ystävistäni farmilla – Baby Steak. Se on pihvivasikka, joten oli loogista nimetä se Pihviksi <3

Lehmät laitumelta lypsylle. Tästä tulossa myös GoPro-videota heti, kun saan sen koneelle ja opin editoimaan

Mun työkulkupeli. Tällä tuli huristeltua satoja kilometrejä ympäri tilaa

Tilan ulkopuolella huristelin yleensä tällä. True aussie country life!

Melkein kuin huoltamon tankkauspiste

Mun traktori! Kuvasta voi bongata vihreät vasikoiden maitolaarit, ja yleensä traktorin edessä matkustaa 700 litran maitotankki.

Aitaa tuli korjattua kilometritolkulla. Kuulemma tilalla on aitaa yhteensä n. 300 km

Mun koti. Käytin tosin vain tuota etummaista osaa talosta, ja jätin loput 3 makuuhuonetta ja toisen kylpyhuoneen suljetun oven taakse. Etenkin talvella on vaivalloista lämmittää koko taloa!

Olohuone

Suomiruokaa tuli kokattua usein: omenapiirakkaa, kengurulihapullia ja perunamuusia, kengurumakaronilaatikkoa...

Ensimmäinen oma viinikaappi. Lasivitriiniin pääsivät parhaat viinit 4 kuukauden ajalta, loput piti laittaa piiloon!

Viimeisen työpäivän kunniaksi laitumelta löytyi pikkuinen yllätysvasikka <3

Matka farmilta eteenpäin jatkuu nyt! Huomenna tuleekin lisää päivitystä tänne, mitä seuraavien viikkojen suunnitelmiin kuuluu, ja mitä kuluneet superkiireiset viikonloput ovat pitäneet sisällään. Lupaan, että jatkossa blogi on aktiivisempi, kun pääsen täältä korvesta takaisin ihmisten ilmoille. Tuo nettiyhteys (tai edes puhelimen kuuluvuus) kun ei ole päätä huimaava (lue: olematon) Australian maaseudulla!

4 kuukauteen mahtui paljon upeita auringonnousuja ja -laskuja, tässä yksi hienoimmista hetkistä! Hevosen selässä, missäpä muuallakaan!