Olen aina kuvitellut, että joulutunnelma tulee lumesta, pipareiden tuoksusta ja joululauluista. Viime aikoina olen pohdiskellut tätä aihetta kovasti, ja huomannut, että minulle talven tulo merkitsee joulun odotuksen alkua. Kun töistä lähtiessä on pimeää, Hahndorfin jouluvalot (eli siis ympäri vuoden pidettävät koristevalot) loistavat kauniisti, kirpeä ulkoilma iskee kasvoille ja kotona syödään talviruokia, joulufiiliskin hiipii huomaamatta mieleen. Olenkin yllättänyt itseni laulamasta joululauluja jo useamman kerran. Siis kesäkuussa.
Aussit tietenkin pitävät minua täysin pöhkönä, ja sitä varmasti olenkin tavallaan. Seison kuitenkin sanojeni takana kun väitän, että joulurauha on paljon helpompi saavuttaa talven pimeydessä ja hiljaisuudessa, kuin kesän vilskeessä ja kaikkien sukulaisten, kavereiden ja kummin kaimojen käydessä kylässä harva se päivä. Sama filosofia päti syyskuussa pääsiäisfiiliksen kanssa, joulukuussa juhannuksen suhteen ja vapusta puhumattakaan. Aina ei ole helppoa asua pää alaspäin maailman toisella puolella.
Blogi on elänyt hiljaiseloa viime kuukaudet, osittain valtavan kiireen, osittain valtavan laiskuuden takia. Viime kuukausiin on mahtunut paljon kaikenlaista, aussijoulusta (jep, silloin 6 kk sitten) Uuden-Seelannin reissuun ja benjihypystä tylsään kotielämään. Nykyinen osoite on Hahndorfissa, Adelaide Hillseillä poikaystäväni Sebastianin luona ja elämään mahtuu nykyisin niin töitä, paljon heppoja (tietysti ;)) sekä seikkaillua ympäri lähiseutuja. Yritän seuraavien viikkojen aikana päivittää tänne parhaat palat kaikesta, mitä viime kuukausien aikana on ehtinyt tapahtua, ja lupaan linkkailla postauksia tunnollisesti myös Facebookiin :)
Terkkuja jouluhöperöltä Suomen helteiden keskelle!
