Lehmitytön muistelmat

4 kuukautta hujahti silmänräpäyksessä, ja nyt on aika jatkaa eteenpäin! Farmiduunista kuulee paljon kokemuksia, joiden joukossa on niin hyviä, kuin monesti myös… kasvattavia. Olen ikionnellinen, että sain 3 kk ”pakollisen farmityön” lisäksi kasan uusia kokemuksia, 100 nelijalkaista, isokorvaista pikkuystävää sekä ansaitun hermoloman, jonka jälkeen on hyvä lähteä viilettämään ympäri maata!

4 kuukautta tiivistettynä:

89 työpäivää

267 liian aikaista kellonsoittoa (mua ei saa sängystä ylös klo 5:00 ilman kolmea herätyskelloa!)

26 700 lypsettyä lehmää

312 000 litraa lypsettyä maitoa

10 km korjattua aitaa

20 min – työmatka tilan keskeltä kaukaisimpaan nurkkaan korjaamaan aitaa

1 melkein murtunut sormi (note to self: älä jätä sormia potkaisevan lehmän jalan ja metalliaidan väliin)

6000 eekkeriä = 2428 hehtaaria = 24 280 000 m2 – kotitilan koko

X pulloa South Australialaista viiniä – gotta love living in the wine capital of Australia!

6 viikonloppureissua

1 hevosen selästä tippuminen

304 kuvaa vasikoista

0 päivää ilman kenguruita

Hauskoja muistoja ja kuukausien varrella opittuja asioita:

1. Lehmät ovat persoonia. Tämän opetti eräskin lehmä, joka on joka ikisenä aamuna ensimmäisenä portilla odottamassa, jotta pääsee juosten sisään lypsylle (ja aamiaiselle). Samainen lehmä osaa avata suljetun portin, jonka läpi kuljettuaan ja kulman taakse maitotankin luokse käveltyään se tietää löytävänsä lisää ruokaa. Tämän se tekee joka ikinen aamu.

Siellä se odottaa portin avautumista, paikoillanne, valmiina, hep!

2. Lehmät ovat aivan kauhean uteliaita. Ne ei kerta kaikkiaan voi jättää tulematta luokse ja tutkimatta asiaa, joka niitä milloinkin sattuu kiinnostamaan. Vaikka sekuntia myöhemmin pitääkin sitten sännätä karkuun, koska ihmiset on pelottavia.

3. Lehmät rakastavat leikkiä kukkulan kuningasta. Jos laitumella on hiekkakasa tai pieni kukkula, sen päällä on takuuvarmasti lehmä (tai viisi) seisomassa.

4. Vasikoiden putkiaivoihin mahtuu vain ruoka. Ruoka-aikaan vasikat vaikka kiipeävät toistensa yli, kirjaimellisesti, varmistaakseen etteivät varmasti jää ilman ruokaa. Ja kun oma maito loppuu, alkaa taistelu hitaampien juojien maidosta.

5. Älä hanki liian montaa vasikkaystävää samasta laumasta. Pikkuvasikat ovat täällä 10 vasikan laumoissa, ja kantapään kautta on tullut opittua, että 8 vasikkaystävää samassa aitauksessa on liikaa. Samalla kun rapsutat kahta vasikkaa, kolmas, neljäs ja viides repivät vaatteitasi, kuudes kiskoo kenkiesi remmejä ja yrittää vetää sinut kumoon, ja seitsemäs syö hiuksiasi. Kahdeksas yrittää jyrätä minkä tahansa muista vasikoista pois tieltään, koska ei saa huomiota. True story.

Ohessa myös iso kuvapläjäys kuukausien varrelta:

Päivän ikäistä vauvaa syöttämässä <3

Yksi parhaista ystävistäni farmilla – Baby Steak. Se on pihvivasikka, joten oli loogista nimetä se Pihviksi <3

Lehmät laitumelta lypsylle. Tästä tulossa myös GoPro-videota heti, kun saan sen koneelle ja opin editoimaan

Mun työkulkupeli. Tällä tuli huristeltua satoja kilometrejä ympäri tilaa

Tilan ulkopuolella huristelin yleensä tällä. True aussie country life!

Melkein kuin huoltamon tankkauspiste

Mun traktori! Kuvasta voi bongata vihreät vasikoiden maitolaarit, ja yleensä traktorin edessä matkustaa 700 litran maitotankki.

Aitaa tuli korjattua kilometritolkulla. Kuulemma tilalla on aitaa yhteensä n. 300 km

Mun koti. Käytin tosin vain tuota etummaista osaa talosta, ja jätin loput 3 makuuhuonetta ja toisen kylpyhuoneen suljetun oven taakse. Etenkin talvella on vaivalloista lämmittää koko taloa!

Olohuone

Suomiruokaa tuli kokattua usein: omenapiirakkaa, kengurulihapullia ja perunamuusia, kengurumakaronilaatikkoa...

Ensimmäinen oma viinikaappi. Lasivitriiniin pääsivät parhaat viinit 4 kuukauden ajalta, loput piti laittaa piiloon!

Viimeisen työpäivän kunniaksi laitumelta löytyi pikkuinen yllätysvasikka <3

Matka farmilta eteenpäin jatkuu nyt! Huomenna tuleekin lisää päivitystä tänne, mitä seuraavien viikkojen suunnitelmiin kuuluu, ja mitä kuluneet superkiireiset viikonloput ovat pitäneet sisällään. Lupaan, että jatkossa blogi on aktiivisempi, kun pääsen täältä korvesta takaisin ihmisten ilmoille. Tuo nettiyhteys (tai edes puhelimen kuuluvuus) kun ei ole päätä huimaava (lue: olematon) Australian maaseudulla!

4 kuukauteen mahtui paljon upeita auringonnousuja ja -laskuja, tässä yksi hienoimmista hetkistä! Hevosen selässä, missäpä muuallakaan!