Suunnitelmallisuutta rakastavan stressipallon elämää

Matkavalmisteluihin liittyy aina stressiä, ainakin minulla. Viimeisten parin viikon päästä on käyty läpi kaikki mahdolliset skenaariot alkaen pelosta, että tuhlaan kaiken aikani saamatta mitään hienoa aikaan, päättyen siihen, etten ylipäätään saa toiselle vuodelle viisumia, koska farmiduunia etsii tuhansia muitakin reissaajia, ja ainakin näin Suomesta käsin työnhaku vaikuttaa melko epätoivoiselta.

Toissapäivänä löysin kuitenkin sisäisen zenini. Päätin olla stressaamatta työnhausta, mennä fiiliksen mukaan ja hyväksyä sen pienenpienen riskin, että hyvin huonolla tuurilla en saisikaan farmipäiviäni kasaan. Silloin voin aina viettää seuraavan vuoden Uudessa-Seelannissa vastaavalla working holidaylla. Tai Aasiassa. Tai lähteä Saksaan hevostilalle töihin. Tai palata Suomeen opiskelemaan ja ratsastamaan!

Reissun alun tavoitteet menivät samalla uuteen uskoon. Löysin Cairnsista ihanan hostellin, jonka altaalla ottaa aurinkoa, etsiä ehkä töitä ja tutustua muihin backpackereihin. Ensimmäisten viikkojen aikana on myös ihan ok vaan tutkailla ympäristöään ja chillata. Torstaina tapasin kameraostoksilla suomalaisen backpackerin, joka oli lähtenyt maailmalle 14 vuotta sitten ja on edelleen lähes koko ajan reissussa. Tyyppi toivotti onnea ja totesi, etten olisi ensimmäinen reissaaja joka on jäänyt sille tielle!

Btw, Cairnsissa on tällä hetkellä 26-27 astetta lämmintä, vuoden kylmimpänä ajankohtana. Siinä lämpötilassa ei haittaa edes pienet sadekuurot!